...ja jukeboksi soi ja mä en mitään voi...

"Jos sattuu hiljainen hetki
tuijotamme toisiamme
rohkeasti hymyillen
ja kosketat minua jalalla
ikäänkuin vahingossa."
Ultra Bra: Siirrän sokeriastiaa

Yllämainittu Ultra Bran biisi jäi soimaan sisäiseen jukeboksiini, kun kuuntelin muutama päivä sitten mainitun yhtyeen kokoelmalevyä.

Ultra Bran tuotanto sopii sinne päänsisäiseen jukeboksiini kyllä oikein hyvin, sillä laulut kertovat usein tilanteista, jotka tunnistan omasta elämästäni. Niitä kuullessaan on helppoa olla hengessä mukana: "Noin juuri, olen ollut tuossa mukana." Ja yleensä silloin, kun en tilannetta ehkä suoraan voi yhdistää omaan elämääni, toivon, että minullekin olisi tapahtunut jotain sellaista - oivalluksia, arkipäivän romantiikkaa, kauniita hetkiä hyvässä seurassa.

Kaikki jukeboksini kappaleet eivät valitettavasti ole vaikutuksen tehneitä tai edes millään tavalla miellyttäviä lauluja - löytyy sieltä lastenlaulujakin, ja mikä pahinta, joitakin ärsyttäviä ja typeriä iskelmiä. Jaksan aina hokea vanhaa uskomusta, että päässä soivasta kappaleesta pääsisi eroon esittämällä sen julkisesti, mutta valitettavasti mahdollisuudet (ja rohkeus) lauluun puhkeamiseen milloin ja missä vain ovat kohdallani vähissä. Laulan joskus kotona yksin ollessani ja erittäin satunnaisesti illanvietoissa, kun humalatila antaa vauhtia ja "yleisö" on vastaanottavaisella tuulella. Sen verran olen laulamista harrastanut, että moiset spontaanit esitykset saavat yleensä hyvän vastaanoton, mutta minun on pakko tunnustaa, että viimeistään kolmannen oluen jälkeen en enää oikein pysy sävelessä.

Kotona laulaminen on siis huomattavasti hauskempaa. Vaikka suosikkeihini kuuluu erittäin paljon anglosaksista populäärimusiikkia, yksin laulaessani valikoin aika paljon suomenkielisiä tekstejä. Cd:n mukana hoilatessa menee mikä vain, mutta silloin, kun todella kuuntelen äänenmuodostustani, yritän myös artikuloida kunnolla, ja englannin sanojen artikuloiminen on, yllätys yllätys, hieman pulmallista. Ei sentään kaikkien sanojen, mutta esimerkiksi sanan "flower" kohdalla olen pähkäillyt viime aikoina. Miten ihmeessä kyseisen sanan vokaalit aukaistaan äänenmuodostuksellisesti oikein, ilman että se saa kielen oikeaoppisen ääntämisen menemään päin prinkkalaa?

Onneksi siitä ei tarvitse huolehtia tänään, sisäinen jukeboksini käänsi juuri levyn. Nyt soi Hectorin Syyskuu (mistä kiitos ystävälle, jonka laittaman linkin ko. lauluun tänään kuuntelin).