Selkäkipujen ja iskiashermon oireilujen takia olen ollut pakotettu viimeisen kuukauden aikana ottamaan istumisen vakavasti. Työtuolien valmistajien sivustojen selaaminen, ryhdin tarkkailu, venyttely ja (päämäärätön) vaeltelu työpaikalla, kun oireet ovat pakottaneet nousemaan tietokoneen äärestä on saanut ihmettelemään, mihin ihmiset on oikeastaan tarkoitettu. Ei ainakaan istumaan aloillaan kahdeksan tuntia päivässä, se on varmaa - ja alaselkäni todistaa puolestani. Osasyy on kyllä soveltumattomuuteni ns. normaaliin toimintaympäristöön: persjalkainen, 154-senttinen naisihminen on juuri hivenen liian pieni tavallisiin istuimiin, joten olen kaiken ikää istunut töissä, juhlissa, autoissa reisi toisen reiden päällä, jotta ylemmän jalan paino painaisi alemman jalan tukevasti lattiaan. Pahat tavat siis saavat ihmisen lopulta kiinni; kuulemma juuri tuo tapani istua on suurin yksittäinen syy lievään iskiashermopinteeseeni.
Toimintasuunnitelma on jo onneksi muodostunut: joogaa, ryhtiliikkeitä ja uusi "erilainen" työtuoli sekä ehdoton kielto istua jalat ristissä. Toteuttamisessa vain on osittaisia ongelmia: työtuolin vaihtaminen ei olekaan niin helppoa, kun on persjalkainen ja 154-senttinen: säätömahdollisuuksista huolimatta tavallisia tuoleja ei näköjään saa "kutistettua" tarpeeksi. Usein kyse on muutamasta, mutta ah, niin ratkaisevasta sentistä. Lisäksi ongelmana on "kutistetun" tuolin sovittaminen työpöydän ääreen, kun persjalkaisen reidetkin ovat niin lyhyet, että lattialle asetettava jalkatuki kolisee tuolinjalkaan, käsille ja kyynärpäille pitää löytää sopiva korkeus - ja niin edelleen.
Joogaa ja muuta liikuntaa voi onneksi harrastaa persjalkaisuudesta huolimatta, ja sillä saralla toimintasuunnitelma on edennyt mukavasti. Jos on töissäolosta haittaa näin ihmisen tukirangan kannalta, niin TYKY-toiminta sentään vähän paikkailee tilannetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti