Saunavuoron satoa

Lähipiirissäni on jo varhaisista vuosistani lähtien havaittu taipumukseni pohtia triviaaleja pikku pähkinöitä suurella antaumuksella. "[A]n elephant's child - who was full of 'satiable curiosity" (Rudyard Kipling: Just So Stories. The Elephant's Child.), minähän se...

Pääsin perjantai-illan saunan rentouttamana pitkästä aikaa vireeseen. Illan kysymys kuuluu seuraavasti: Entä jos saisin lapsen, eikä sen sukupuolta voisikaan synnytyslaitoksella heti määrittää, mitä tapahtuisi?

Älkää kysykö, miten päädyin tätä aihetta pohtimaan. En todellakaan tiedä. Tai jos kysytte, niin osasyitä ja aasinsiltoja voin antaa, mutta eivät ne sen selvempiä ehkä ole. Luin joitakin vuosia takaperin Jeffrey Eugenidesin romaanin Middlesex, ja se teki minuun vaikutuksen - osin ihan puhtailla kirjallisilla ansioilla, mm. sujuvalla ja kauniilla tekstillä, mutta osin siksi, että se toi intersukupuolisuuden ongelmat esiin erittäin humaanilla tavalla. Olen siis tiennyt ja tiedostanut kyseisestä ilmiöstä jotakin ja ollut asiasta siksi myönteisesti kiinnostunut. Mutta tänään, kun pyörittelin mielessäni viikon tapahtumia, muistin erään ystävän kanssa käydyn keskustelun/pohdinnan nais-/miestutkimuksesta ja siitä, millä nimellä ko. alan tutkimusta nykyään kutsutaan. Englanniksi gender studies, ruotsiksi könsforskning ja - kuten kävi ilmi - suomeksi nykyään ihan reilusti sukupuolitutkimus. Ja kyllä, tiedän, että kyse on sosiaalisesta sukupuolesta - mutta joka tapauksessa se ponnahdutti ajatusketjuni intersukupuolisuuteen.

Eli takaisin itse ongelmaan. Tulin siihen tulokseen, että tuota oletettua lastani ei lähdettäisi leikkaamaan eikä hoitamaan hormonein ainakaan heti startista. En tiedä sairaaloiden proseduureista näissä tapauksissa, mutta oletan, että jonkinlaisia kromosomi- ja hormonitasotutkimuksia tehtäisiin, jotka saattaisivat antaa viitteitä siitä, kumpaan sukupuoleen lapsi olisi enemmän "kallellaan". Mutta koska sitä ei kai voisi varmuudella tietää, kumman sukupuolen edustajaksi (vai kummankaan?) hän itsensä tuntisi, ainoa oikea tapa toimia olisi mielestäni vain odottaa ja katsoa.

Tässä vaiheessa pohdintaa huomasin, että tilanne aiheuttaisi hyvistä aikeista huolimatta yhden selvän ongelman: mikä lapselle nimeksi? Nimen pitäisi olla niin sukupuolineutraali kuin mahdollista, ja sellaisia nimiäpä ei ainakaan almanakasta hevillä löydä. Yksien löylyjen mittaisen ajan sisällä keksin vain yhden ainoan, joka omaan korvaani voisi olla lähes yhtä hyvin tyttö kuin poikakin: Saska. Luulen, että minun pitää miettiä asiaa tarkemmin ja keksiä muutama nimi lisää, varmuuden vuoksi. Muussa tapauksessa, jos minulla joskus tulevaisuudessa on lapsi nimeltä Saska, tiedättepä nyt sitten näin hyvissä ajoin, miksi :).