Saatuani tietokoneelleni ilmaisen musiikkipalvelun olen tehnyt loistavia löytöjä ja ennen kaikkea löytänyt uudelleen vanhoja suosikkeja. Viimeisin soittolistani koostuu upeista naisista: Billie Holiday, Ella Fitzgerald ja Lena Horne.
Jazzia on niin monenlaista, että mainitsen yleensä varsin varovasti, että suosin kyseistä musiikkilajia. En minä ihan kaikesta jazzista pidä - ja kuten jo PoriJazzin esiintyjistä on vuosikaudet voinut päätellä, jazz on nykyään varsin laaja käsite. (Eikä tämä ole kuin erittäin lievää virnuilua, sillä olen monivuotinen Porissa kävijä ja nautin tapahtumasta - tulkittiin sitten esiintyjät jazz -artisteiksi tai ei. Hyvä musiikki on elämän suola, oli tyylilaji mikä tahansa.) Mutta oli miten oli - noita edellämainituja klassisia naisia arvostan todella. Jazz on parhaimmillaan silloin, kun sinällään yksinkertaisesta asiasta saa monimuotoisen ja ainutkertaisen elämyksen.
Kuuntelin siis pari viikonloppua putkeen lähinnä vain jazzia kotona ollessani. Siitä siirryin melko sulavasti pohtimaan 1920-lukua, joka sattuu olemaan eräs ns. lempiaikakausistani. Koska olen musiikin lisäksi hemmotellut itseäni chick litillä viikonloppuisin (sopivan aivotonta vapaapäiville?), tulin sitten tutkineeksi, löytyisikö 1920-luvulle sijoitettuja rakkausromaaneja mistään. Heikolta näytti - parhaan ajankuvan olen saanut Dorothy L. Sayersin dekkareista, ja vaikka niihinkin eräs rakkaustarina punoutuu, aivan puhdasta romanttista viihdettä tuohon aikakauteen liittyen en löytänyt. No, muistin sittemmin Berta Ruckin, Sigrid Boon ja Hilja Valtosen, mutta etsintä jatkuu yhä. Koska noita esimerkkejä on, en voi väittää (kuten aluksi aioin...), että kyseisenlaisia kirjoja ei ole - mutta jäin silti ihmettelemään, miksi 1920-luku on nykyisten romanttisen tyylilajin kirjoittajien osalta jätetty niin vähälle. Liian iloinen aikakausiko? Ei sen kyllä pitäisi romantiikkaa estää - luulisi, että lyhyistä hameista, lyhyistä (naisten) hiusmalleista ja pitkistä helmistä löytyisi paljonkin aineksia romanttisiin törmäilyihin. Sellaista lukisin ainakin minä mielelläni - humoristista "sukupuolten sotaa", hienostuneita drinkkejä ja sitä jazzia tietenkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti