Vaelluksella

Kesälomani n. 10 ensimmäistä päivää:
- n. 2150 km auton ratissa
- n. 70 km käveltyä kilometriä
- n. 16 kg painava rinkka
- n. 2,5 kadotettua kiloa
- noin sata hyttysten, mäkärien, polttiaisten ja ehkä joidenkin muidenkin ötököiden puremaa

Siinä tiivistettynä tämänvuotinen lomamatkani, kuuden päivän vaellus Urho Kekkosen kansallispuistossa Itä-Lapissa.

Perheessämme on harrastettu retkeilyä niin kauan kuin muistan, joten vaellus tai Lappi eivät ole minulle uusia kokemuksia sinänsä. Edellisestä reissusta ehti olla jo kolme vuotta aikaa, ja sekin suuntautui Kuusamoon. Karhunkierros siellä jäi sitä paitsi kesken, kun nuotiopaikan istuintukki oli jonkun neropatin toimesta vain näennäisesti tuettu ja romahti sopivasti toisen jalkateräni päälle.

En tiedä, miten retkeilyn ja vaellusten viehätystä voisi avata ihmisille, joilla ei ole siitä kokemusta. Hetkittäin tulee itsellekin vaiheita, jolloin ihmettelee, miksi ihmeessä edes lähti; rinkka painaa, jalkoihin sattuu, sataa, on likaista, hikistä, märkää ja väsynyttä. Mutta väsymyksen mentyä askel nousee taas reippaasti, sadetta seuraa auringonpaiste, ja jo pelkkä tunturin laelta aukeava maisema tuntuu palkitsevan kaikki vaivat.

Tämänkertaisen reissun antina tuntuu päällimmäiseksi nousseen tyytyväisyys siitä, että kroppani kesti ja suoritti koettelemuksen - paljon paremmin kuin uskalsin odottaa. En ollut etukäteen ollenkaan varma, että tämä mukavuudenhaluinen ja löystymään päin oleva kehoni kestää, varsinkin kun "hajoamista" on viime aikoina tapahtunut sekä selkä- että niska-hartiavaivojen muodossa. Mutta selvästi tässä yli kolmekymmentävuotisessakin kropassa on vielä potentiaalia ja kipinää, vaikka olen erinäisistä syistä ollut menettämässä uskoni siihen.

Yli kolmekymmentävuotisessa mielessäkin on nähtävästi potentiaalia ja kipinää, ja on hyvä, että se kävi myös reissulla ilmi; sitä vakuutusta olen kaivannut myös. Kulkemisen mielenkiintoisia sivuvaikutuksia kun on ajatusten jatkuva virta ja arvaamattomuus. Usein pääosassa on musiikki, päänsisäinen jukeboksi, jossa voi soida aivan mitä tahansa. (Tämänkertainen repertuaarini koostui mm. lastenlauluista, porilaisten marssista ja 80-90-lukujen hittimusasta. Oli siellä pari maakuntalauluakin joukossa.) Mieli kuitenkin avautuu myös oman elämän ongelmille aivan eri tavoin, ja jostain syystä on helpompaa jättäytyä ajatusten vietäväksi.

On erittäin kuvaavaa elämäntilanteelleni, että ajatusteni pääteemoja olivat työ ja seksi. Ensiksi mainittu oli raskasta pohdintaa; olen eräällä tavalla umpikujassa, ja jo pelkästään se, että lomallakin asioita mietin, on todella suuri hälytysmerkki. Mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, että sain pohdittua tilannetta niin perin pohjin, että sain siitä vihdoinkin hetkellisen rauhan.

Toiseksi mainittua aihetta pohdin hyvin harvoin arkielämässä, sinkku kun olen - mutta tulipa nyt pohdittua menneet rakastajat (myönteisessä hengessä toki, muistelin vain niitä hyviä ja unohdin armollisesti niitä huonoja kohdanneenikaan) ja lihalliset ilot muutenkin. Hyvin vapauttavaa. Mielihyvällä huomaamani kehon sitkeys, jäntevyys ja suorituskyky varmaan tämänkin pohdinnan laukaisivat, sillä voisihan niitä todellakin tässä iässä hyödyntää paljon enemmän ja useammin myös sänkykamarin puolella. Ehkä piankin, onhan minulla vielä kesälomaakin jäljellä!

Vielä eräs ilon aihe, jota taivaltaessa oli hyvä pohtia, on sanojen kyky kuvata asioita ja erityisesti suomen kielen rikkaus. Luontoa ja ympäristöä kun voi kielemme avulla kuvata niin monin sanoin ja suorastaan runollisin muodoin - ja ne sanat nousevat ikäänkuin selkärangasta, jossa ne ovat uinuneet käyttöä odotellen. Esimerkiksi sana 'somerikko' - toki tunnen sanan, mutta en ole muistanut sen olemassaoloa, koska arjessa sitä ei koskaan tarvitse. Mutta vaelluksella sekin soljuu puheessa kuin itsestään: "Tuolta somerikon kohdalta ehkä pääsee parhaiten yli". Innokkaalle lingvisti-minälle ei sitä paitsi edes riitä suomen kieli yksin, vaan saamen kielikin nousee esiin tutkimisen arvoisena. Toivottavasti paikallisesta kirjastostamme löytyy saamen kielen sanakirja, minulla on monta sanaa tarkistettavana jo nyt.