Työpöydän laatikoita penkoessa törmää moniin muistoihin, joiden olemassaoloa on hädin tuskin muistanut. Oheinen runo on kirjoitettu vuosina 2000-2004, mutta tarkkaa vuotta, saati päivämäärää en millään muista, koska olin nuo tiedot jättänyt muistiinpanokortistani pois. Sen tosin muistan, että runon alku oli ensiksi aivan toisenlainen, ja että kypsyttelin tekstiä varmaan vuoden-pari ennen lopulliseen muotoon kirjoittamista.
Titaanisydän
Sydän on kevyt, kaunis ja kiiltäväkuorinen.
Ole mitä vain, kesäyön keiju.
Ole jättiläinen.
Lastisi upottaa
tuhansia tonneja rautaa
kovapintaista metallia
painaa vasten rintakehää.
Titanian hovi on satu jota ei ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti